Me elämme maailmassa, jossa on ruokaa sekä herkkuja tarjolla helposti, nopeasti ja edullisestikin. Vanhemmat sukupolvet ja ekologinen suuntaus käskevät meidät syömään lautasen aina tyhjäksi. Lisäksi ruoka mikä on ostettu on syötävä. Aikoinaan ruoasta oli pula. Silloin oli tärkeää, että syömme sen mitä milloinkin on saatavilla, seuraavasta ateriasta kun ei ollut välttämättä varmuutta. Nykyisin heitämme ruokaa roskiin kammottavan suuria määriä, joten ekologinen näkökulma ruokailuihin on ymmärrettävää. Ravitsemustieteilijänä keskityn enemmän siihen, että osaisimme syödä itsemme sopivan kylläiseksi: jokainen ateria tai suupala kun tuskin on viimeinen.
Tietoisuuden lisääminen
Itselleni on ollut aina helppoa lopettaa syöminen normaalin lämpimän ruoan kohdalla, kun olen sopivan kylläinen. Herkkujen kanssa olen aktiivisesti opetellut taitoa viitisen vuotta. Olen kokeillut myös See How You Eat -sovellusta. Havaintona, että välillä saatan napostella liikaakin, kun kuusi kuvaa päivässä ei tunnu riittävän. Hammasterveyden kannalta tämä on erityisen haitallista. Hampaat kestävät 5-6 happohyökkäystä päivän aikana, mutta ei yhtään enempää. Toki napsimisesta tulee yleensä niitä turhia kaloreita, joita ei edes laske syömiseksi. Aterioiden kuvaaminen parantaa tietoisuutta tästä dilemmasta.
Ruokailujen kuvaamisen myötä havaitsin myös, että jätän usein osan syömättä, joten annoksen analysointi piti päässäni tehdä ennen ja jälkeen syömisen. Päässäni soi usein hokema ”Eat your greens” eli harvoin jätän kasviksia lautaselle. Olen laiska kotona pilkkomaan kasviksia. Työn laatuni puolesta syön noin 70% aterioista kodin ulkopuolella, joten mielelläni syön koko rahan edestä salaattipöydästä.
Mutta ne kaloripitoiset herkut…
Laitan tähän muutaman kuvan viime viikkojen onnistumisien hetkistä. Punnitsen päässäni paljon, milloin herkusta nauttiminen kääntyy enemmän ällötys-olon puolelle. Osaanko lopettaa syömisen siihen? Minulla on mantra: ”Ei turhia kaloreita pahasta”. Miksi söisin herkkua, josta en edes nauti? Vaikka kakkupala kahvilassa saattaa maksaa yli viisi euroa, niin se on jo maksettu, vaikka se maistuisikin pahalta. Kohta olisi valmis maksamaan toisen viisi eurosen, että saisi ne kalorit kulutettua. Tietoisuuden lisääminen syödessä kannattaa, ei vain annosta koostettaessa tai ruokaa valitessa vaan myös syödessä.
Ensimmäisenä kuva juustokakkupalasta. Oli tuhtia tavaraa, mutta ihan maukasta. Tässä vaiheessa tuli stoppi, sillä poskipäitä alkoi jo ällö-olo kutitella. Kiusaus syödä kakkupala loppuun oli suuri. Pohdinnan jälkeen päätin lopettaa syömisen ja olin tyytyväinen itseeni (siis siitäkin huolimatta, että olin ylipäätään syönyt kakkua!)
Toinen otos on Wienistä, jossa tietenkin oli pakko käydä maistamassa kuuluisaa alkuperäistä Sacher-kakkua. Olipa pettymys! Palasta jäi loput syömättä. Kakku oli turhan kuivakkaa eikä mielestäni mikään huikea makuelämys. Mies tosin kävi jo ronkkimassa tästä muutaman lusikallisen ennen kuin sain kuvaa napattua.
Herkuttelun iloa
Viimeiseksi on laitettava kuva loppukesästä, kun tein ensimmäistä kertaa amerikkalaisia pannukakkuja. Muokkasin ohjetta hieman eli korvasin osan jauhoista täysjyvävehnäjauhoilla. Hyviä tuli ja mustikoiden kera oli taivaallisia. Näitä meni koko annos – ja santsasinkin.
Eli silloin kun herkutellaan, niin nautitaan niistä herkuista! Opettele kuuntelemaan omaa kroppaasi – mieti milloin olet sopivasti kylläinen. Ähkystä ja ällöstä olosta kun ei tule kuin paha fiilis.
Nautitaan hyvästä hyvillä mielin.
Hanna Partanen
Nutrifilia, laillistettu ravitsemusterapeutti
